torstai 23. toukokuuta 2013

never look back

Mitä ihmettä mä oikeesti teen. Mä oon miettinyt 24 tuntia mun ja mieheni edellistä tapaamista ja sitä järkytystä, josta mä sain kuulla. Pystynkö mä tähän? Mitä ihmettä mä teen?
Mä en edes tiedä, onko tällä koko suhteella mitään mahdollisuutta. Mulla ei ole mitään hajua siitä, mitä se musta haluaa, tai millaiseksi se meidän tulevaisuuden näkee.

Ja mä kysyisin siltä, jos mä voisin.

Mutta nyt, tällä hetkellä, mä en saa sitä mistään kiinni ja siksi mä olen vielä enemmän hämilläni. Eikö meidän juttu sitten koskaan johtanutkaan mihinkään?
Oliko tämä taas yksi palataan, jolla ei koskaan ollut edes mitään aikeita toteutua?

Mutta jälleen kerran mä tahdon uskoa, ettei niin ole. Mutta jälleen kerran, taas, kuten aina, mä pelkään joutuvani pettymään, koska niin vain käy joka kerta.

 Mä en jaksa.
Se ei edes voi vastata puhelimeen. 
Mä en jaksa tätä taas.

I could be the one.

Mutta ei niin ei.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti