Laitoin sille viestiä

Mä olen aina inhonnut laittaa jollekin uudelle (mies-) tuttavuudelleni viestiä facebookin chatissa ensimmäistä kertaa. Koska melkein aina siinä käy niin, että kun mä lopulta pitkän pähkäilyn jälkeen keksin jotain kivaa ja nasevaa ja omasta mielestäni niin nerokkaasti ilmaistua, ja kun mun pokka lopulta on riittänyt painamaan enteriä, mies on yleensä jo ehtinyt poistua offlineksi tai vaihtoehtoisesti luvassa on kauhunhetkiä vastausta odotellessa - jos sitä edes koskaan tulee.

Mä traumatisoiduin viestittelystä eksäni kanssa. Aina kun mä suhteen loppupuolella laitoin sille viestiä, oli ihme, jos se edes vastasi. Ja jos vastaus tuli, se oli luokkaa: "Ok" tai yhden sanan mittainen tyly vastaus siihen kysymykseen, jonka mä olin esittänyt. Ei koskaan vastakysymyksiä tai hymiöitä; oli kuin mä olisin tentannut sitä jostain asiasta, mistä me ei kummatkaan tykätty. Ja silloin mä olin vain liian rakastunut näkemään totuutta. Mä kehittelin aina syitä siihen, miksi ne vastaukset olivat mitä olivat, vaikka totuus oli, ettei sitä olisi enää kiinnostanut pätkääkään viestitellä mun kanssani.

Nykyisin minusta on jopa vähän pelottavaa laittaa viestiä uudelle tuttavuudelle, koska mä pelkään, että käy samoin kuin exäni kanssa, ettei tämä vastaa ollenkaan tai vain ärsyyntyy viesteistäni. Mä pelkään, että sieltä tulee tylytystä, ja että mä olen ainoa, jota kiinnostaa. Ja ärsyttänyt mä luultavasti olen, jos vastakysymyksiä ei ikinä tule. Ei edes vastausta, ei hymiöitä. Ei kiinnostusta. Eikä sitä, että se itse ehtisi kirjoittaa jotain ennen minua.

Mutta aina mä laitan viestiä. Ja aina siitä voi päätellä jotain, miten mies vastaa. Jos vastausta ei koskaan kuulu, mä yleensä
1) muserrun 2) luhistun hetkeksi kunnes 3) tajuan ettei ole mun vikani, jos se ei ole musta kiinnostunut. Mä olen sentään yrittänyt. Ja sen on aina kaikkein tärkeintä.

Eräs mies sanoi minulle kerran hoitavansa kaikki tärkeät asiat soittamalla. Ärsytänkö minä siis häntä, jos laitan facebook-viestiä tai tekstarin? Olen siis vain käyttänyt väärää viestintätapaa, jos hän ei vastannut tekstiviestiini? Tai siihen toiseen? Tai kolmanteen.
Näin mä ennen mietin, mutta nyt myönnän itselleni, että jos hän olisi ollut minusta kiinnostunut, hän olisi kyllä voinut toimia vastoin periaatteitaan ja vastata siihen tekstiviestiin. Edes yhdellä sanalla. Tai sitten hän olisi soittanut minulle kuten kaikille tärkeille asioilleen.

Viesteissä on kyllä se ongelma, että kaikki tulkitsevat ne vähän eri tavoin. Siksi mä olen jopa nykyään mieluummin uskaltautunut soittamaan, koska silloin ainakin saa heti reaktion; onko soitto ollut mieluisa, sen kuulee puheesta. Toki siinäkin on vaara, että tyyppi kuulostaa nyreältä jostain muusta syystä kuin minun soittoni takia, mutta ainakin selviää samantien, onko kiinnostusta olemassa.

Mä olen saanut sekä innostuneen joo:n että luurin korvaan treffiehdotuksille. Aina se on kuitenkin ollut sen arvoista, edes yrittää. Mutta ainahan sitä toivoo, että niitä innostuneita Joo:ita olisi enemmän kuin "häh", "mitää??", "ööö" tai "entiiä":ä enemmän.