Minä olen miettinyt, miten mulla on ollut jotenkin niin huoleton olo viime viikkoina. Sitten mä tajusin, että kenties osasyy siihen (uuden elämän lisäksi) on ollut se, ettei mun ole tarvinnut vatvoa miesasioita, etenkään omiani (koska sellaisia ei juuri nyt ole). Loppujen lopuksi se on kauhean uuvuttavaa, aina miettiä, miksei se ja se nyt soittanutkaan tai miksi se ja se sanoi sitä ja tätä - ja tämähän jatkuisi loputtomiin, jos vain olisi joku, josta sitä jatkaa.
Mutta jo pitkään mä olen yrittänyt päästä irti turhasta vatvomisesta ja asioiden uudelleen ja uudelleen läpi käymisestä. Jonkun miehen käytöksen, pukeutumisen tai fb-tykkäämisten läpikäyminen ei loppupeleissä auta mitään. Se, että mä (jonkun ystäväni aloitteesta useimmiten) jauhaisin jonkun ravintolapäivityksestä, farkuista tai autosta sen 3,5 tuntia, ei toisi minua yhtään lähemmäs häntä. Se, että mä miettisin, miten kultainen, ihana ja ihana hän olisi, tai kuinka upea, loistokas ja herkkä suhde meillä olisi, ei saisi niitä asioita yhtään lähemmäksi toteutumista. Jostain kumman syystä juuri näiden fantasiakulissien pystyttäminen on ystävieni lempipuuhaa - mutta ajan kanssa olen jo huomannut, ettei siinä saavuta mitään. Alkaa vain uskoa liioitellun täydellisiin unelmiinsa ja pettyy, jos (kun) ne eivät olekaan sitä, mitä kuvittelit.
Ja kaikki tuo on niin turhaa.
Meinaan, voi sitä lauantain tai maanantain tai minkä tahansa viikonpäivän vuorokaudenajasta riippumatta käyttää parempaankin kuin jonkun säätösi luonteen, pukeutumisen tai uramotivaation puimiseen. Aina, kun joku kavereistani aloittaa puhumaan jostakin miehestäni konditionaalissa, mä lopetan kuuntelun ja vaihdan puheenaihetta vaikka talouspolitiikkaan mahdollisimman pian. Kaikenlainen vatvominen ja ennakkohehkutus vain tuottaa pahan olon, jos hehkutukseen ei myöhemmin koskaan synnykään aihetta. Jos jokaisen baaritutun jälkeen kuvittelet kaiken valmiiksi ensitreffeistä häihin, mitä sä sitten teet, kun tyyppi ei lukuisista soitoistasi huolimatta haluakaan nähdä sua?
Sen sijaan, että keksisitte nimet valmiiksi teidän tuleville lapsille, keskity vaikka miettimään ja myöntämään itsellesi se, että se jätkä ei välttämättä ajattele niitä asioita vielä ihan heti. Älä elä kuvitelmissa. Niiden toteutumattomuus aiheuttaa vain surua, jonka olisi voinut välttää, jos ei koskaan olisi alkanutkaan kuvitella liikoja. Ja jos muut eivät tajua lopettaa turhaa spekulointia ja läpinää, mä vaihdan seuraa sellaiseen, jonka kanssa sitä ei tarvitse koskaan edes aloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti