perjantai 2. elokuuta 2013

wake me up when it's all over

"Mä oon aina ollu tosi avoin ja sosiaalinen tyyppi. Mä oon aina jutellu puolitutuille kaikkee ja selitän ihmisille vaikka mitä.. "
En mä pelkää tehdä mitään, mä voisin ainaki kokeilla benji-hyppyä, alamäkiluistelua, mitä tahansa. 

Mä oon vaan aina ollu tosi rohkee. Mä vaan oon niin menevä."



Toisin kuin kaverini, minä en koskaan ole väittänyt olevani rohkea. En se joukon sosiaalisin tai menevin. Mietiskelin näitä juttuja lukiessani elokuun Cosmoa, jossa 3 julkkisnaista kirjoittivat 25-vuotiaille itselleen kirjeen. Niinpä minä rupesin miettimään, mitä kirjoittaisin nelikymppisenä nykyminälleni..

Voi rakas maaren, mä varmaan huokaisisin tuntien äidillistä sääliä tätä surkeaa rimpulaa kohtaan. Teet elämässäsi isoja päätöksiä juuri nyt. Päätöksiä, joita olit miettinyt hyvin kauan - jokaisen idiootin jälkeen, jokaisena hetkenä jona tunsit ansaitsevasi parempaa - ja voi, kuinka oikeassa olitkaan.

Sen sinä jo tiedätkin, ettei maailma todellakaan lopu muutamaan (muutamaan kymmeneen) idioottiin. Tulet kohtaamaan heitä myös jatkossa, mutta et enää luota heihin aivan yhtä sokeasti. Tulee lisää valttereita, giggling-matteja ja muita typeryksiä jotka kaipaavat seuraasi vain Adelén Bombon ajaksi mutta älä heistä välitä. He jatkoivat elämäänsä,. joten jatka sinäkin. Olen sinusta hyvin ylpeä. Sinä olet aina kannustanut muita tavoittelemaan haluamaansa ja hakemaan elämältä sitä mitä oikeasti haluaa. Nyt sinä myös noudatat omaa neuvoasi - vaikka se sinua vähän pelottaakin. Ja usko minua, viimeisin valtterivirtanen ei todellakaan olisi ollut jyväskylään jäämisen arvoinen, tulet huomaamaan sen vielä, vaikka nyt sitä voi vähän vaikea ollakin uskoa.

Sinä löydät parempaa, ja ennen kaikkea, sinä löydät sen mistä pidät. Oman paikkasi, sen oman juttusi, mitä entinen elämäsi ei koskaan tuonut sinulle. Sen löydettyäsi tulet miettimään, mikset tehnyt kaikkea sitä jo aiemmin. Olet aina noussut pohjalta, mutta mikään uudessa elämässäsi ei saa sinua enää niin pohjalle. 
Mikää ei koskaan ole helppoa, ei varsinkaan muutos tai uudet kuviot ja niihin sopeutuminen. Mutta tulet vielä yllättymään - ja ehkä katumaankin - ettet todellakaan tehnyt sitä kaikkea jo aiemmin. Elämäsi olisi voinut olla niin erilaista, mutta olet tyytyväinen, että uskalsit viimein toimia.

Mietit aina, mitä menetettävää sinulla olisi. Vanhaan jääminen oli helppo ratkaisu. Siinä sinussa oli kuitenkin sellaista rohkeutta, jota monessa ei ole; et jäänyt paikoillesi sinua tyytymättömään elämään, vaan tuntemattoman ja epävarmuudenkin uhalla olit valmis uuteen muutokseen. Yrittämään, uskaltamaan. Siinä osoitit sellaista rohkeutta, joka monelta benji-hyppyyn valmiilta ystävältäsi puuttuu. Sinä olet tehnyt ne asiat, jotka ehkä eivät ole sitä menevän, extremen rohkeaa, mutta jotka vaativat eniten uskallusta henkiseltä kantilta. Ja nelikymppisenä olet hyvin, hyvin ylpeä siitä.

Keep going! Mene sinne minne kuulut, unohda mitättömät ääliöt ja merkityksettömät idiootit. Mene kohti niitä asioita, jotka kiinnostavat sinua.

You just didn¨'t know you were lost..





2 kommenttia:

  1. Hei, tämä kuulostaa tyhmältä,tiedän, mutta minun on saatava tietää ikäsi. Elämäsi kuulostaa niin samankaltaiselta kuin omani, että minun on saatava tietää ikäsi. Tosin tiedän, että elämämme ovat loppuen lopuksi hyvinkin erilaiset... kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, en ihan tarkkaa halua kertoa (ettei kukaan tunnista minua oikeasti) mutta sanotaan että siinä 20 kieppeillä liikutaan :D

      Poista