ylimieliset ystävät

Nyt mulla on taas sellainen olo etten mä jaksa kuunnella oikein kenenkään juttuja juuri nyt. Joko mua ei
A) kiinnosta
B) kosketa
tai
c) muuten pätkääkään liikuta kyseiset puheenaiheet, jotka lähinnä ovat jankkausta aiheista:

1) miehet
2) laihdutus
3) suosio.


1) Mä en jaksa enää yhtään jauhaa yhtään kenenkään miehestä. Mä olen niin kyllästynyt käymään niitä samoja kuvioita läpi päivä toisensa jälkeen ja samoja henkilöitä joka kerta.. Joka kerta kuuntelen ne samat kommentit; esa on idiootti, nikellä on söpö hymy, markolla on kiva paita ja jees auto..
Mutta kun mä oon kuullut noi tarinat jo ainakin 55 kertaa aiemmin niin ei enää markon paidat oikein jaksaisi hetkauttaa. Mitä hyötyä jonkun aamupalatottumusten läpikäymisestä muutenkaan on? Tuoko se sut yhtään lähemmäksi sitä? Ei. Päin vastoin: sä luot itsellesi kuvitelmia, jotka ei ole totta.

2) Vittu ku mun jalat on läskit.. Oon lihonu viis kiloo kesän aikanaa.. yyy.. Mun pitää laihtua ainaki pari kiloo ennen ku palaan duuniii.. 

Ja joka kerta meikä huokailee syvään, kun laihdutusbuumi alkaa. Musta se on vain niin turhaa; ne ihmiset on muakin pienempiä, ja ketä varten ne laihduttaa? Itseäänkö; vaiko sitä, että kaikki muutkin on paljon laihempia kuin mä. Mutta ei mua ainakaan haittaa, että joku on mua pienempi. Se ei haittaa mua itseäni, joten sen ei pidä haitata ketään muutakaan. Ja mitä sillä pyykkilautavatsalla edes tekee? Ihan omaksi iloksiko kaikki sellaisen haluavat, niin niin. Liikunnan ilo ja läpä läpä. Eiköhän se ole todistelua enemmänkin muille kuin itselleen, että katsokaa kaikki kun mä kuljen napapaidassa jotta te voitte kadehtia ja kokea alemmuutta.
Mutta kun jokainen kaveri vähitellen sortuu tähän niin mä joudun nykyään syömään yksin. Boo-hoo.

3) Yleensä ne sitten jaksavat leveillä, ylpeillä tai muuten vaan enemmän ja vähemmän epäsuorasti lesoilla pyykkilautavatsoillaan, bodypump-tunneillaan, mieskuvioillaan, työpaikoillaan ja milloin milläkin. Mulle tulee tuolloin aina olo, että olenko mä olemassa näille ihmisille vain sitä varten, että mä olen se nolla; surkea vertailukohde, jotta niille tulee parempi olo, kun ne vyöryttävät itsekehuaan mun niskaan joka kerta?

Nojoo, mä en pidä itseäni mitenkään täydellisenä, mutta mä olen sentään sujut itseni kanssa, eikä mun tarvitse laihduttaa muita varten tai mollata muita, jotta mun saavutukset kuulostaisi paremmilta. Mä en nöyryytä ketään enkä yritä saada heitä tuntemaan oloaan huonommaksi kertomalla, että mä muuten oisin vitun masentunu jos painaisin yhtä paljon ku sä tai jos mulla ois tollanen tukka/naama/kämppä/isoveli/mitä lie. Nojoo, toivottavasti joka kerta, kun mä tapaan noita ihmisiä, niillä on kyseisen tapaamisen jälkeen hemmetin hyvä olo, koska mulla ei sitä ainakaan ole. Ei suinkaan siksi, että mä masentuisin niistä kommenteista, vaan siksi, että mä tiedän niiden ihmisten luonteiden olevan sellaisia, ettei ne koskaan lopeta sitä touhua. Ne vaan rakastaa puhua itsestään, ylistää ja kehua itseään - vaikka sitten muiden kustannuksella. Mutta se on musta säälittävää - koska pidemmän päälle kukaan ei jaksa tollaisia ihmisiä.