"Siis mitä?" multa pääsee vihaisemmin kuin oli tarkoitus.
"Ja mitä alaa?"
Ja jotenkin minä en ylläty, kun se ilmaisee hakevansa samalle alalle, jolle minä nyt vaihdoin.
Oh god, mä ajattelen. Eikö sillä tosiaankaan ole mitään omaa? Ainahan se oli tykännyt työstään journalismin alalla ja sillä oli vakituinen työsuhdekin ja työ, jossa se ainakin vielä vähän aikaa sitten tuntui hyvinkin viihtyvän. Kunnes mä kerroin muuttavani pois.
"Aha", minä töksäytän sen alanvaihtosuunnitelmille ja yritän hienovaraisesti taivutella sitä pysymään valitsemallaan tiellä. Jos journalismi oli se sen juttu, se oli opiskellut sitä alaa monta vuotta, miksi se muuttaisi suunnitelmiaan minun takiani?
Voi helkkari, mä ajattelen uudestaan, kun se alkaa paasata siitä, että se on muka aina halunnutkin opiskella sitä "minun" alaani ja juuri siinä kaupungissa missä minäkin. Miten se ei sitten koskaan aiemmin ilmaissut innostustaan radiografiaan* (*ala muutettu) tai muualle muuttoon? Miten minusta jotenkin tuntuu että jos mä olisin jäänyt tänne, sekin olisi ihan onnellisena asunut täällä tai jos mä olisin päättänyt hakea oikeustieteeseen napapiirille ja jotenkin kumman kautta päässyt sinne, niin miten musta jotenkin tuntuu, että se olisi kohta ilmaissut halunsa oikeustiedettä kohtaan..
Yksi syy alunperinkin siihen, että minä päätin lähteä, oli se, että halusin eroon muista. Halusin olla minä, en halunnut että kukaan hidastaisi mua tai estäisi minua tutustumasta uusiin ihmisiin tai olemasta sellainen kuin en heidän mielestään voisi koskaan olla. Jos se muuttaisi mun perässäni, vaikkakin vuoden myöhemmin, se liimautuisi taas minuun. Minä olin aina ollut sille se melkein sen ainoa kaveri, se oli aina apinoinut minua joka mahdollisessa asiassa ja liimautunut minuun. Se oli aina matkinut minua joka asiassa ja näköjään päätti tehdä sitä myös jatkossa. Mutta on hirveän uuvuttavaa, että kaikki mistä minä oikeasti pidän, on olevinaan myös hänen suosikkiaan. Ihan kuin minulla ei olisi enää mitään omaa, koska ihan sama mitä minä teen, se tekee sen kohta perässä. Kaikki tv-sarjat, musiikki, vaatteet, lempiravintolat, autot. Se oli olevinaan niin samanlainen kuin minä. Se vei multa sen viehätyksen niistä asioista, jotka oikeasti toivat minulle eniten iloa. Se hehkutti niitä asioita ja olevinaan tykkäsi niistä, opetteli tykkäämään, mutta koko ajan mä tiedän, että se vain esittää. Mutta koko toi puolifanaattinen yltiöpäinen hehkutus on vienyt innon niistä asioista, ja vähitellen mä olen lakannut pitämästä niistä.
Nyt hän on se, joka olevinaan tietää kaiken film noir -leffoista. Ennen kuin sanoin hänelle ylipäätään mitään kyseisestä elokuvien alalajista, hän ei ollut ikinä nähnytkään yhtäkään. Mutta nyt, nyt hän suunnilleen nauhoittaa jokaisen Yle Teeman näyttävän vanhan elokuvan ja sen jälkeen selittää minulle innoissaan, kuinka hyvä Marilyn Monroen Kesäleski oli. Mutta niin, minä tiedän, että oikeasti kaikki se muka-vouhotus tykkäämistäni asioista on hänelle vain kulissi.
Kerroin sille omista muuttosuunnitelmistanikin mahdollisimman myöhään, koska tiesin että tässä kävisi kuitenkin näin. Silloin, kun se sai tietää, sen oli jo liian myöhäistä vaihtaa samana vuonna (ja kappas; miksei se koskaan ennen tämän vuoden hakua puhunut mulle vaihtamisaikeistaan? Koska niitä ei ollut), mutta enhän minä voi kieltää sitä seuraamasta perästä. Rehellisesti sanottuna kaikki sen läpipaistava mukatykkäys on kuitenkin niin uuvuttavaa, enkä mä jaksa kyseistä ihmistä enää yhtään. Minä haluan välillä olla omillani, tutustua muihin rauhassa, viettää aikaa muiden kanssa ilman että mun tarvitsee ajatella sitä tai miettiä, että jos mä vahingossa sanon tykkääväni Robbie Williamsista, niin kohta se on ostanut koko robbien tuotannon ja väittää aina kuunnelleensa sitä.
Se ripustautuisi minuun kuitenkin, jos se seuraisi minua. Ymmärrän, että kun minä lähden, iso osa hänen elämästään poistuu, mutta sen pitäisi ymmärtää, että mulla on omakin elämä. Ei me voida koko lopun ikäämme kyhnyyttää kylki kyljessä. Sen pitää ymmärtää, että minä tarvitsen omaa tilaa, aikaa ja ennen kaikkea vapautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti