Olen viime aikoina huomannut, että elämä on todellakin paljon helpompaa, jos se ei keskity pelkästään miehiin. Koska viimeiset vuodet, tai oikeastaan jo siitä asti kun täytin 14, jälkeiset vuodet ovat olleet täynnä turhaa murehtimista ja märehtimistä. Olen käyttänyt kaiken energiani ja aikani miesongelmien (oikeiden ja paisuteltujen) setvimiseen ja murehtimiseen kavereideni kanssa. Ja vaikka minulla olisikin jossain näitä lähes kymmentä vuotta ollut miesrintamalla hyvä, tai edes kohtuullisen selvä, kausi, kaverini ovat kyllä pitäneet huolen siitä, ettei miehistä puhuminen tai valittaminen vahingossakaan pääse uupumaan.
Ehkä kaikkein uuvuttavinta onkin ollut, että niitä asioita täytyy käydä läpi ihan koko ajan. Jyväskylässä minulla oli, niin imperfektissä, kaveri, joka käytti kaiken aikansa (ja siten myös minun aikaani) oman jätkänsä (joka ei vielä ollut hänen poikaystävänsä vain pelkkä ihastus) ihanuuden hehkuttamiseen. Joka ikinen helvetin maanantaitiistaisunnuntai me sitten jauhoimme samoista asioista; jätkän ihanuudesta, mielenliikkeistä ja milloin mistäkin täysin turhasta ja universumia muuttamattomasta asiasta. Sen sijaan, että hän olisi miettinyt, kuinka saada tuo universaali täydellisyys itselleen, kuten minä häntä yritin saada miettimään, hän vain jauhoi unelmakulisseistaan, kunnes viimein yli vuoden jälkeen tajusi niiden toivottomuuden ja vaihtoi jätkää. Mutta siinä vaiheessa minä olin jo vaihtanut kaupunkia, eikä minua enää kiinnostanut käyttää aikaani vittuuntuneeksi tulemiseen keksittyjä ongelmia ratkomalla. Minua ei enää kiinnosta. Jos hän jatkuvasti kehittelee itselleen ongelmia jätkiensä suhteen, ratkaiskoon ne myös itse. Minä en jaksa jauhaa samoista, jätkän syömistä muroista tms. asioista montaa viikkoa putkeen, ja kun kaverini ei sitä tajunnut tai koskaan suostunut muusta puhumaan, niin minun puolestani puhukoot seinille tai muille kavereilleen, jos ne enää sellaista jaksavat kuunnella.
Yli vuoden sitä kesti. Joka päivä. Joka päivä samat ongelmat, puheenaiheet ja ratkaisut.
Mene juttelemaan sille - mä sanoin joka kerta. Joka kerta kyllästyneempänä siihen ikuisuusvääntöön. Pyydä sen numeroa. Ei sulla ole mitään hävittävää.
Mutta kun se ei koskaan toiminut, ei koskaan tehnyt mitään jätkiensä eteen. Miksi me sitten käytiin turhaa vääntöä niiden aamiaistottumuksista tai lempikaupoista?
Ei mua kiinnostanut. Minä yritin puhua muista aiheista. Vaihdoin puheenaihetta, turhaan. Vaihdoin lopulta seuraa, kun suora puhekaan ei auttanut, vaan se jatkoi samalla linjalla.
Muutenkin. Naiset käyttävät ihan liikaa aikaa turhaan pikkuasioiden analysointiin. Luokkaa: Miks matti ei vastannu mulle tolla hymiöllä? Anssi ei koskaa laita mulle kissoja facebookissa, eiks se sit tykkää musta? Pasi vastas mulle vaan et 'oli kiva nähdä', siis oliks sen mielest oikeesti kiva nähdä vai miten mun pitäs tulkita toi?
Tulkita. Nimenomaan. Älä ylitulkitse mitään. Mä olen aina inhonnut sitä, että nais/tyttöporukalla täytyy puida yksityiskohtaisesti jokainen miehen käyttämä sana ja hymiö (ja nykyään kissakin) läpi, ja sitten yhdessä miettiä, mitä niillä tarkoitettiin. Koska usein naisporukka vetää analyysit ihan överiksi ja yli, ja ainoa, joka tietää sanoman sukkaa neulovan fb-kissan takana on mies itse, joten miksi turhaan keskustella siitä kahdeksan naisen voimin? Koska se on kivaa? Really? Pakkotulkita asioita positiiviseksi, väittää kaverille että kyllä sulla on chänssit siihen mieheen, vaikka itsestäsi se on ilmiselvää ettei niin ole, mutta eihän kaverille nyt vain voi sanoa ettei tuo joku mies ole siitä kyllä yhtään kiinnostunut. Ja itse miettiä kaikkien vakuuttelujen jälkeen, että olikohan puoletkaan siitä, mitä kaverisi sulle väittivät, totta. Siitä tulee vain ahdistuneempi olo, sillä on käyttänyt asian miettimiseen paljon aikaa, eikä siltikään tiedä lopullista vastausta.
Mutta toi on ihan turhaa. Sen sijaan, että keskitytään merkityksettömiin fb-chat-kissoihin, voisi vaikka miettiä miten ilmaista kiinnostus tai vastaanottaa sitä ihan irl.
Koska ei mua ainakaan jaksa enää kaikkien kissojen ja kissattomuuksien jälkeen kiinnostaa puida sitä kahta tuntia ystävieni kanssa ja sen jälkeen tulla siihen tulokseen, ettei Pasi tykkää musta, koska se laittoi mulle kissan, joka kokkaa.
Niinpä.
Wtf? -analyysit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti