Aina, kun mä kuulen tämän biisin, mun on pakko pysähtyä. Miettimään, ajattelemaan, vähän muistelemaan menneitä. Jokin tässä biisissä pysäyttää mut joka kerta; saa haikailemaan vanhoja aikoja, muistelemaan sitä mitä joskus tapahtui, ja lopulta kaikki se saa mut hyvin surulliseksi.
Jokin tuossa biisissä on surullista. Melodia, välittyvä tunnelma? Joka kerta sen jälkeen, kun mä olen kuullut tuon biisin mullakin on jotenkin outo ja haikea olo. Se saa mut kaipaamaan jotain mitä mulla ei ole nyt, eikä koskaan ole ollut. En mä ole koskaan vain pystynyt täysin heittäytymään johonkin hetkeen; elämään "täysillä", tavannut sellaista ihmistä, jonka kanssa mä olisin voinut tehdä niin. Mulla oli aina jotai vaikeita kuvioita meneillään; ihmissuhteissa tai muilla elämän osa-alueilla. Niiden takia en koskaan pystynyt nauttimaan kaikesta aivan varauksettomasti, koska mulla oli aina mielessäni asioita, jotka estivät sen. Enkä mä koskaan löytänyt ketään, joka olisi halunnut elää täysillä minun kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti