Kauheaa, miten kaikki kouluhommat yhtäkkiä painavat päälle. Ensin ei ollut mitään tekemistä, mutta nyt, parin päivän ja viikon ajan on ollut kauheasti hommaa. Varsinkin, kun mä olin jo irtautunut opiskelusta niin hyvin ja niin pitkäksi aikaa, niin musta tuntuu vaikealta saada itseään niskasta kiinni ja todella tekemään noita kaikkia hommia.
Ja jotenkin, en minä enää jaksa ottaa asioita niin vakavasti. Viimeksi mä olen opiskellut vakavasti varmaan lukion ylioppilaskirjoituksiin monta vuotta sitten, jos silloinkaan, joten mulle on todellakin tuottanut vaikeuksia jaksaa panostaa referaattien (??) kirjoittamiseen ja matematiikan tehtävien tekemiseen. Mä en jaksa. Kun ei kiinnosta.
Mutta kyllä mua nämä varsinaiset "ammattiopinnot" kiinnostavat. Siis ne tunnit, joista oikeasti saa jotain ja joilla opetellaan tulevaisuuden kannalta hyödyllisiä asioita. Sen sijaan ensimmäisellä äidinkielen tunnilla mä olin hakata päätä seinään, kun näin käsiteltävän aiheen; yhdyssanat. Olin vähän että ihan oikeasti?? Yhdyssanat... Minä mietin oikeasti hetken, että tarvitseeko korkeakoulutasolla ihan todella aloittaa noin perusasioista, ollaanko me niin tyhmiä? Ja pahemmaksi vain meni, kun lahnajengi ei oikeasti edes tiennyt, kirjoitetaanko yhdys sana yhteen vai erikseen.
Joten tollaisiin äo nolla -vaativiin tunteihin mä en oikein jaksa keskittyä. Tuntuu turhalta istua kahdenkymmenen lahnan joukossa, sillä ei mun tarvitsisi käyttää kahta tuntia yhdys sanan vaiko yhdyssanan miettimiseen ja vastaavien tehtävien tekemiseen. Toki joillekin se tuottaa suuria vaikeuksia, mutta oikeasti, tätäkö tämä opiskelu on? Korkeakoulussa?
Huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti