perjantai 6. syyskuuta 2013

minäminäminä

Päläpäläpälä minä päläplälä minä päläpäminäminä päläpäläpälä

... 
sit minä pälä päläpä ja se mua päpäläpläpäääääälplpllpll

____

Oikeasti, kuka jaksaa kuunnella sellaista ihmistä, joka puhuu koko ajan, siis ihan oikeasti koko ajan, itsestään?

Kuuntelin tässä eräs päivä erään uuden ryhmäläiseni juttuja ja ei hyvänen aika, että otti koville kuunnella sitä.

Siis minä ja se oltiin siellä ja minä tein sitä ja tätä ja minä ainakin olen tehnyt tätä ja sitä. Minä olen käynyt siellä ja minusta se on sellaista ja tuo tälläistä ja en minä ainakaan koskaan pplälälpälälä. Minä olen ainakin hyvin plälpälplä. Minusta ainakin tuo ja se voisi plälpläläpä. Minä en koskaan tekisi plälplällpä. Minusta ihan hyvin voisi plpläpäpä, minä en ainakaan plälpläläl. Aina kun minä pililiiillalalapilipau ja minä paliliåipiamailölpl niin minä ainakin pälpläapuapaiaiampam ja piupaupilipom. 

Hoh hoi, miten kyllästyttävää on kuunnella tollaista 45 minuuttia putkeen. Mä sain siihen väliin sanottua ehkä pari sanaa, luokkaa aijaa, niinkö, ihan tosi, kunnes se jatkoi tolkutonta pälätystä omasta elämästään. Mitä tahansa kukaan sanoi, se aloitti aina sanomalla minä jotain tai minä sitä ja sitä.. Mitä tahansa kukaan sanoi, hän vertasi heti sanottua omiin tekemisiinsä ja näkökulmiinsa. Mutta kun sitä kuuntelee pari luentoa niin on kuullut hänen mielipiteensä ja elämäntarinansa ainakin ihan liian monta kertaa. Mun mielestäni olisi ihan kohteliasta antaa muidenkin puhua välillä ja pitäisi huomata, jos muut eivät enää jaksa kuunnella neljättä kertaa sitä, miten täydellistä sulla ja sun laurillasi oli siellä jamaikalla viiden tähden sviitissä jonka sun täydellisen jätkäsi isä oli kustantanut koska se on niin haltioissaan teistä.

Ja usein tuollaisissa henkilöissä on huomattavissa muitakin itsekkyyden piirteitä: jos jokin ei suju kuten he haluavat tai jos joku ei kuuntele heidän juttujaan, niin silloin ei kyllä kukaan muukaan saa puhua mistään muusta tai kellään muullakaan ei saa olla kivaa. Miksi jokaisessa ryhmässä on aina pakko olla vähintään se yksi oman elämänsä superstara, joka on spoilattu piloille ja jolla ei ole tajua sympatiasta tai muiden kunnioittamisesta? Mistä näitä pikkuprinsessoja oikein tulee?
Minä, ja onneksi muutama muukin järkevä, ei ainakaan ala kumartelemaan tuollaisten henkilöiden edessä. Mä en ainakaan jaksa mielistellä ketään jääräpäätä tai antaa sille syytä kuvitella olevansa meitä muita, sviitittömiä ja jamaikalla käymättömiä, parempi.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti